Juhani Aataminpoika – Kerpeikkari (1849)

Renki, joka lähti kotoa nuorena

Juhani Aataminpoika syntyi heinäkuun lopussa 1826 Vesivehmaalla Hämeessä. Lähteissä nimi esiintyy myös muodoissa Adaminpoika ja Adamsson. Hän lähti kotoaan noin 15-vuotiaana ja kiersi renkinä talosta toiseen. Samalla kertyi pikkurikoksia, ja syksyllä 1849 hän istui Hämeenlinnan vankilassa hevosvarkaudesta syytettynä.

Lokakuussa 1849 häntä kuljetettiin Hauhon syyskäräjille vastaamaan syytteeseen. Matkalla hän karkasi saattajiltaan. Siitä alkoi tapahtumasarja, joka on tiettävästi Suomen historian tuhoisimpia yksittäisen ihmisen tekemiä rikossarjoja.

Viisi viikkoa syksyllä 1849

Karkuri suuntasi ensin Lammille. Siellä hän surmasi yhdessä toisen miehen kanssa Helisevän torpan isännän ja emännän. Lammilta hän jatkoi Heinolan pitäjän Hujansaloon, missä asuivat hänen äitinsä ja isäpuolensa. Wikipedian mukaan kotona syntyi riita isäpuolen kanssa. Aataminpoika surmasi isäpuolensa, oman äitinsä sekä pariskunnan lapset, jotka olivat yrittäneet paeta metsään.

Hujansalosta hän lähti kohti Saimaan kanavan työmaata. Matkan varrella hän surmasi lisää ihmisiä. Yhden miehen hän tappoi saadakseen tämän papintodistuksen, jota työnhakija tarvitsi henkilöpaperiksi.

Marraskuun alussa Aataminpoika oli palannut Lammin seudulle. Hän lähti toverinsa kanssa ryöstämään Hattelmalan kylässä sijaitsevaa Tyryn torppaa. Miehet pahoinpitelivät talon väen ja veivät rahat. Torpan vanha emäntä kuoli saamiinsa vammoihin, muut selvisivät.

Kaikkiaan uhreja oli kaksitoista. Ylen haastattelemana historioitsija Teemu Keskisarja on kuvannut, että surmat tehtiin noin viiden viikon aikana.

Kiinniotto ja tuomio

Takaa-ajo päättyi 20. marraskuuta 1849 Padasjoella. Erik Tervakoski ja Palsan myllärinä tunnettu mies ottivat Aataminpojan kiinni Vesijaon kylässä Aholan pirtissä. Kiinniotto päätti loka- ja marraskuun mittaisen pakomatkan, jonka aikana karkuri oli liikkunut Lammin, Heinolan ja Saimaan kanavan suunnan välillä ja palannut lopulta takaisin Hämeeseen, jossa hänet lopulta pysäytettiin. Oikeudenkäynnin jälkeen Viipurin hovioikeus tuomitsi hänet kuolemaan, ja senaatin oikeusosasto pysytti tuomion.

Tuomio ei kuitenkaan johtanut teloitukseen, ja syy löytyy keisarin vuosikymmeniä aiemmin tekemästä ratkaisusta. Keisari Nikolai I oli vuonna 1826 määrännyt, että Suomessa kuolemantuomio pannaan täytäntöön vain valtiorikoksista tai keisarillisen perheen jäseneen kohdistuneesta murhasta. Tuomioistuimet langettivat yhä vanhan Ruotsin aikaisen lain mukaisia kuolemantuomioita, mutta ne muunnettiin karkotukseksi Siperiaan tai elinkautiseksi vankeudeksi. Aataminpojan tapauksessa lopullisesta rangaistuksesta päätti keisari itse. Viimeinen rauhan aikana Suomessa toimeenpantu teloitus oli tapahtunut jo vuonna 1825.

Aataminpojan tuomio muutettiin 40 pariin raipaniskuja ja elinkautiseen vankeuteen. Tammikuussa 1853 hänet vietiin Viaporin linnoitukseen, nykyiseen Suomenlinnaan. Siellä hänet pidettiin seinään kahlittuna. Keskisarjan mukaan hän eli viimeiset puolitoista vuottaan muutaman neliömetrin sellissä käsistään ja jaloistaan kahlittuna, mitä historioitsija on kuvannut käytännössä kuoliaaksi kiduttamiseksi. Aataminpoika kuoli syyskuussa 1854 noin 28-vuotiaana.

Lisänimi Kerpeikkari

Kansan suussa Aataminpoika tunnettiin nimellä Kerpeikkari. Nimi juontuu ruotsin mestaajaa tarkoittavasta sanasta skarprättare. Lisänimessä on synkkää ironiaa: mestaajaksi kutsuttua miestä itseään ei koskaan mestattu, koska keisarin linja oli lopettanut teloitukset rauhan aikana. Omana aikanaan hän oli laajalti tunnettu ja pelätty, mutta toisin kuin esimerkiksi pohjalainen Matti Haapoja, hän painui myöhemmin lähes unohduksiin.

Kiinnostus heräsi uudelleen 2000-luvulla. Teemu Keskisarja julkaisi vuonna 2008 oikeudenkäyntiaineistoon perustuvan kirjan Suomen ainoa sarjamurhaaja. Kirjan nimi kertoo, miten poikkeuksellisena tapausta pidetään. Wikipedia luonnehtii Aataminpoikaa mahdollisesti Suomen historian vahingollisimmaksi murhaajaksi, ja häntä on kutsuttu ensimmäiseksi Suomen historian tuntemaksi sarjamurhaajaksi. Keskisarja on myöhemmin kirjoittanut myös vuonna 1943 kuusi ihmistä surmanneesta kirvesmurhaajasta, joka oli viimeinen tavallisen tuomioistuimen päätöksellä Suomessa teloitettu henkilö. Näiden kahden tapauksen kautta hän on käsitellyt kuolemanrangaistuksen historiaa Suomessa.

Selityksiä ja spekulaatiota

Teon syitä on pohdittu. Oikeuspsykiatri Hannu Lauerma on esittänyt, että Aataminpoika olisi voinut sairastaa synnynnäistä kuppaa. Lauerma on liittänyt sairauden vaikutuksiin arvaamattomuuden, estottomuuden ja helposti syttyvän raivon. Hypoteesi perustuu muun muassa säilyneeseen muotokuvaan, eikä sitä voida enää varmistaa. Se on siksi luettava asiantuntijan arvioksi eikä todetuksi tosiasiaksi.

Aataminpojan tarinasta suunniteltiin myös elokuvaa, ja sille kirjoitettiin käsikirjoitus. Hanke ei kuitenkaan saanut rahoitusta.

Tapaus on hyvä muistutus siitä, miten paljon 1800-luvun rikoksista tiedetään vain oikeuden pöytäkirjojen ansiosta. Keskisarjan työ perustuu juuri niihin. Uhrien nimiä ei tässä artikkelissa luetella; he olivat tavallisia torpparien perheitä, joiden elämä päättyi syksyllä 1849 hämäläisillä metsäteillä.