Kampin autopommi (2002)

Räjähdys aamuruuhkassa

Tiistaina 16. heinäkuuta 2002 hätäkeskus sai kello 6.50 useita ilmoituksia voimakkaasta räjähdyksestä Pohjoisella Rautatiekadulla, lähellä Runeberginkadun risteystä. Pommi oli räjähtänyt valkoisessa Opel Kadettissa, joka odotti liikennevaloissa Hotelli Helkan edessä. Autoa ajanut 32-vuotias pääkaupunkiseutulainen mies kuoli heti. Iltalehden mukaan ensimmäiset hälytykset tulivat Tennispalatsin ja Hotelli Helkan automaattisista hälyttimistä.

Räjähdys oli niin voimakas, että auton osia sinkoutui 150–200 metrin päähän. Auton kattoikkuna lensi kadun toiselle puolelle, ja lähes 400 gramman painoinen kappale löytyi myöhemmin erään seitsemännen kerroksen asunnon keittiön pöydältä. Hotelli Helkan alimman kerroksen ikkunat hajosivat. Hotellissa olleet turistit ja henkilökunta saivat kriisiapua.

Räjähtäneen auton takana punaisessa Audissa ollut alle 30-vuotias mies loukkaantui lievästi ja vietiin Töölön sairaalaan. Lähellä ollut matkailuauto vaurioitui, mutta sen matkustajat selvisivät säikähdyksellä. Iltalehden mukaan räjähdyksessä loukkaantui myös hollanninkielinen turisti. Pelastuslaitoksen mukaan tuho olisi voinut olla paljon suurempi, mutta kesälomien vuoksi aamuliikenne oli tavallista rauhallisempaa. Oikeuden mukaan räjähdyksen vaikutusalueella oli yli 60 ihmistä, ja kadulla olleista 11 oli huomattavassa vaarassa.

Tutkintaa johti ylikomisario Olli Töyräs. Poliisi eristi laajan alueen, ja liikenne Kampissa oli suurelta osin poikki iltapäivään asti. Koska paikka oli vain muutaman sadan metrin päässä eduskuntatalosta ja synagogasta, julkisuudessa arvailtiin aluksi poliittista tai uskonnollista motiivia, jopa terrorismia. Tapaus kiinnosti myös ulkomaista mediaa.

Kauko-ohjain hotellin kulman takana

Poliisi löysi lähes heti hotellin kulman takaa kauko-ohjaimen, jolla pommi oli laukaistu. Talon seinässä oli verijälkiä. Tutkinnan yleisjohtajana toiminut rikosylikomisario Kari Tolvanen on kertonut, että viimeistään silloin oli selvää, ettei kyse ollut onnettomuudesta vaan murhasta.

Pommi oli noin 30 dynamiittipötkön, lähes neljän kilon lataus. Se oli piilotettu uhrin farmariauton tavaratilaan viltin alle Ruskeasuolla. Laukaisuun käytettiin leikkikalun, kuten radio-ohjattavan auton, kauko-ohjainta. Räjäyttäjä ajoi omalla Audillaan uhrin takana ja oli yrittänyt laukaista pommin jo aiemmin, kun hän seurasi uhria muun muassa Mannerheimintietä pitkin. Kampissa hän oli niin lähellä, että loukkaantui itsekin ja törmäsi liikennemerkkiin.

Sivullinen oli kuvannut Audin ja miehen, joka haki autosta jotakin. Mies oli räjäyttäjä, joka yritti päästä eroon kauko-ohjaimesta. Hänet otettiin kiinni jo tapahtumapaikalta, vaikka poliisi ei vielä silloin tiennyt hänen olevan tekijä. Julkisista lähteistä ei selviä, mistä dynamiitti oli hankittu.

Palkkamurha ja ihmissuhdevyyhti

Räjäyttäjä vangittiin muutamaa päivää myöhemmin, ja HS uutisoi 20. heinäkuuta, että Audin kuljettaja oli vangittu autopommista epäiltynä. Tutkinta paljasti, että hän oli palkattu. Hän ei tuntenut uhria eikä teon tilaajaa entuudestaan. Hänelle oli luvattu 100 000 markan eli noin 17 000 euron palkkio, josta hän sai noin 1 600 euroa etukäteen tarvikkeiden ostamiseen. Poliisin mukaan motiivi ei ollut raha eikä rikollisten välienselvittely, vaan monimutkainen ihmissuhdedraama. Uhri oli tilaajan naisystävän entinen avomies.

Suunnitelma oli lähtöisin tilaajalta, joka oli jo aiemmin yrittänyt surmata uhrin itse. Lokakuussa 2001 välikätenä myöhemmin toiminut tuttava myi hänelle sotilaspistoolin. Kuukautta myöhemmin, 1. joulukuuta 2001, tilaaja tyhjensi sen lippaan uhria kohti päivänvalossa Ruskeasuon siirtolapuutarhassa, jossa uhrilla oli mökki. Uhriin osui neljä luotia. Iltalehden mukaan poliisi löysi hänet verisenä siirtolapuutarhan portilta Nauvontieltä. Hän loukkaantui hyvin vakavasti mutta toipui. Julkisista vetoomuksista huolimatta ampujaa ei silloin saatu kiinni. Räjähdyspäivänä poliisi tutki mökin kahden koiran kanssa.

Epäonnistuneen yrityksen jälkeen tilaaja hankki tekijän välikäden kautta. Välikäsi oli tilaajan työtoveri ja räjäyttäjän lapsuudenystävä.

Torstaina 10. lokakuuta 2002 poliisi pidätti tilaajan ja uhrin entisen avovaimon kadulla Helsingissä, ja heidät vangittiin sunnuntaina 13. lokakuuta. Välikäsi vangittiin perjantaina 18. lokakuuta. Kenelläkään osallisista ei poliisin mukaan ollut juuri aiempaa rikostaustaa. Kaikki olivat työssäkäyviä ihmisiä. Tolvasen mukaan räjäyttäjä tavoitteli rahan lisäksi jännitystä elämäänsä ja kertoi kuulusteluissa katuvansa tekoaan.

Kolme elinkautista

Huhtikuussa 2003 syytteet nostettiin kolmelle miehelle ja yhdelle naiselle. Helsingin käräjäoikeus antoi tuomionsa maanantaina 2. helmikuuta 2004, ja kaikki kolme miestä saivat elinkautisen vankeusrangaistuksen. Pommin räjäyttänyt 29-vuotias William Engström tuomittiin murhasta ja törkeästä tuhotyöstä. Välikätenä toiminut 28-vuotias Otto Pankakoski tuomittiin yllytyksestä murhaan ja ampuma-aserikoksesta. Teon tilannut 32-vuotias Tommi Sandroos tuomittiin murhan yrityksestä, ampuma-aserikoksesta ja yllytyksestä murhaan. Mielentilatutkimuksen mukaan kaikki kolme olivat täydessä ymmärryksessä.

Tuomitut määrättiin maksamaan korvauksia yhteisvastuullisesti. Uhrin tytär, joka oli murhan aikaan 4-vuotias, sai 14 000 euroa henkisestä kärsimyksestä ja noin 120 euroa kuukaudessa täysi-ikäisyyteen asti. Uhrin vanhemmat saivat kumpikin 10 000 euroa ja veli 5 000 euroa.

Uhrin entistä avovaimoa syytettiin yllytyksestä tai avunannosta murhaan ja murhan yritykseen. Hän kiisti syytteet, ja käräjäoikeus hylkäsi ne, koska ne perustuivat lähinnä tilaajan kertomukseen, jota oikeus piti ristiriitaisena ja epäuskottavana. Iltalehden mukaan tilaaja ei pystynyt yksilöimään tilanteita, ja hänen kertomiensa tapahtumien ajankohdat heittelivät jopa vuosilla. Valtionsyyttäjä Jukka Rappe sanoi syytteiden kaatuneen näytön laatuun eikä sen puutteeseen, eikä hän kiirehtinyt valitusta. Naisen puolustaja Ari Halonen kommentoi: "Suomessa saa vielä oikeutta." Nainen oli ollut vangittuna lokakuusta 2002 huhtikuuhun 2003, ja hän vaati valtiolta yli 261 000 euron korvauksia. Käräjäoikeus ei ottanut vaatimusta käsiteltäväksi ennen kuin muutoksenhaku oli ratkaistu. Myöhemmästä päätöksestä ei löytynyt tietoa. Syyttäjä ei valittanut vapauttavasta tuomiosta. Marraskuussa 2004 hovioikeus totesi, ettei uhrin vanhemmilla ja veljellä ollut oikeutta valittaa siitä, joten vapauttava tuomio jäi voimaan.

Hovioikeus käsitteli miesten valitukset toukokuussa 2005 Vantaan vankilassa. Miehet vaativat elinkautisten muuttamista määräaikaisiksi, mutta kesäkuussa 2005 hovioikeus piti tuomiot ennallaan. Vuonna 2015 Helsingin hovioikeus päätti Ilta-Sanomien mukaan, että välikäsi pääsee ehdonalaiseen kesäkuussa 2015, tilaaja lokakuussa 2015 ja räjäyttäjä 1. maaliskuuta 2016.

Tässä artikkelissa ei nimetä uhria, hänen omaisiaan, syytteestä vapautettua naista eikä silminnäkijöitä.