Tulilahden kaksoismurha (1959)

Pyöräretki Itä-Suomeen

Heinäkuun 18. päivänä 1959 kaksi jyväskyläläistä ystävystä, 21-vuotias sairaanhoitajaoppilas Eine Maria Nyyssönen ja 23-vuotias toimistoapulainen Riitta Aulikki Pakkanen, lähtivät polkupyörillä kesälomaretkelle Savoon ja Pohjois-Karjalaan. Matkan varrelta he lähettivät kotiin viestejä. Kolilta kirjoitetussa kortissa luvattiin, että kotona oltaisiin heinäkuun lopussa.

Kun naisista ei kuulunut elokuun alussa mitään, heistä tehtiin katoamisilmoitus. Viimeinen varma havainto oli Polvijärveltä, jossa he olivat yöpyneet. Laajoja etsintöjä tehtiin aluksi Varkauden suunnalla, mutta ne perustuivat virheellisiin havaintoihin.

Löytö suohaudasta

Myöhemmin selvisi, että naiset olivat saapuneet Heinäveden Tulilahden leirintäalueelle illalla 27. heinäkuuta ja pystyttäneet teltan Kermajärven rannalle. Samana iltana kaksi paikkakuntalaista poikaa souti heidän luokseen juttelemaan ja lähti noin kello 22. Samoihin aikoihin seudulla tehtiin havaintoja oudosta mopolla liikkuneesta miehestä, joka tarkkaili naisia. Tutkimusten perusteella naiset surmattiin seuraavana yönä, ja leiripaikka löytyi myöhemmin tyhjänä. Teon arvioitiin tapahtuneen yöllä 28. heinäkuuta vastaisena yönä.

Elokuun 21. päivänä etsinnöissä mukana ollut varusmies löysi naisten ruumiit suohon kaivetusta haudasta leirintäalueen läheltä. Hauta oli naamioitu huolellisesti, ja tekijä oli piilottanut naisten tavarat eri puolille maastoa. Telttaa, makuupusseja ja vaatteita löytyi maastosta, ja polkupyörät nostettiin syyskuun alussa Kermajärven syvänteestä. Teossa oli käytetty kahta eri asetta: toista naisista oli lyöty päähän raskaalla esineellä, toista puukotettu.

Tekotavassa nähtiin heti yhtäläisyyksiä kuusi vuotta aiemmin Isojoella tapahtuneeseen Kyllikki Saaren surmaan. Molemmissa uhri oli kätketty suohautaan, joka oli naamioitu juuresta veistetyllä männyntaimella, tavarat oli piilotettu eri paikkoihin ja polkupyörät upotettu kauas haudasta.

Pääepäilty, jota ei tuomittu

Poliisi kuulusteli ensin useita paikkakuntalaisia. Yleisövihjeiden perusteella epäilyt kohdistuivat lopulta munsalalaiseen sekatyömieheen Runar Holmströmiin, moninkertaiseen rikoksenuusijaan, joka pidätettiin 6. marraskuuta 1959. Useat silminnäkijät kertoivat tuntemattoman mopomiehen seurailleen naisia jo kymmeniä kilometrejä ennen Heinävettä ja uskoivat miehen olleen Holmström. Syyttäjä esitti näyttönä myös Holmströmin puukon, jonka katsottiin sopivan haudalla olleen taimen vuolujälkiin.

Holmström myönsi aluksi liikkuneensa Heinävedellä ja tarkkailleensa leirintäaluetta, mutta perui kertomuksensa myöhemmin. Poliisin mukaan kertomuksessa oli yksityiskohtia, joita hän ei olisi voinut tietää käymättä paikalla. Epäilyjä lisäsi myös se, että hänen hallustaan löytyi pidätettäessä varastettu, ladattu ampuma-ase. Syyllisyyttä ne eivät kuitenkaan todistaneet. Syyllisyyttä vastaan puhui moni seikka. Hän oli oikeakätinen, vaikka taimen katkaisijan pääteltiin olleen vasenkätinen. Hän oli myös pienikokoinen, ja oli vaikea uskoa, että hän olisi yksin kantanut ja haudannut kaksi ihmistä hankalaan suomaastoon. Keväällä 1961 läheltä Varkautta löytyi lisäksi naisten tavaroita, jotka tutkimusten mukaan oli tuotu paikalle vasta samana keväänä, kun Holmström oli jo vangittuna.

Oikeudenkäynti alkoi Heinäveden kirkonkylän Hasumäen kansakoululla 8. kesäkuuta 1960, kolme päivää Bodominjärven murhien jälkeen, ja siitä tuli suuri yleisötapahtuma. Aikalaisten mieleen jäivät kuvat kahlitusta syytetystä. Pidätysaikanaan Holmström yritti kahdesti aiemmin riistää henkensä ja jätti ensimmäisellä kerralla viestin, jossa hän vakuutti olevansa syytön. Holmström kuoli itsemurhaan pidätysselissään 8. toukokuuta 1961 ennen kuin asiassa annettiin tuomio. Häntä ei koskaan tuomittu, eikä hänen osuuttaan tekoon ole todistettu. Hän oli muuten todistettavasti vankilassa Kyllikki Saaren katoamispäivänä, joten häntä ei voida yhdistää siihen tapaukseen.

Tutkinnan varjot

Jälkikäteen poliisia on arvosteltu siitä, että muut tutkintalinjat jäivät käytännössä sivuun, kun yksi rikostaustainen epäilty oli löytynyt. Holmströmin kuoleman jälkeen tapausta pidettiin poliisissa pitkään käytännössä ratkaistuna, mitä on julkisuudessa kritisoitu paljon.

Yle on käsitellyt tapausta muun muassa Ei vanhene koskaan -sarjassa vuonna 1997, jossa pohdittiin erityisesti syyllisyyskysymystä, sekä vuoden 2023 dokumenttisarjassa Teemu Keskisarja ja kuolleet ihmiset. Kun tapauksesta tuli kuluneeksi 50 vuotta vuonna 2009, poliisi kertoi saavansa siitä yhä vihjeitä, ja vihjeet tarkistetaan edelleen. Heinävedellä teko on edelleen osa paikallista muistia, ja aikalaisten mukaan moni kuntalainen joutui aikanaan tutkinnan kohteeksi.

Yksi kolmesta

Tulilahden kaksoismurha mainitaan usein yhdessä Kyllikki Saaren surman (1953) ja Bodominjärven murhien (1960) kanssa. Kaikissa kolmessa nuoret uhrit surmattiin kesäisessä maalaismaisemassa, ja kaikki jäivät selvittämättä. Ajallisesti tapaukset kietoutuivat yhteen: Bodominjärven murhat tapahtuivat vain pari päivää ennen kuin Holmströmiä vastaan alkoi oikeudenkäynti Heinäveden käräjillä. Tulilahden tapauksessa kaksi ihmistä menetti henkensä, yksi syytetty kuoli ennen tuomiota, eikä kukaan ole saanut teosta tuomiota.